Mutta näinhän se on mennyt.. tekniikka toi puhelimet jotka eivät tarvitse olla langan päässä kiinni.. juu tämä oli jo huimaa. Sitten oli tekstiviestit ja logot. Nykyään puhelinta käytetäänkin varmaan prosentuaalisesti todella vähän itse puhumiseen, mutta viestinnän osuus sinällään on lisääntynyt. Sähköpostit ja sosiaalisen median facebuukkaukset antavat mahdollisuuden olla kaikkien kanssa, kaiken aikaa, kaikkialla (niin kuin Elisa sen joskus sanoi)..

Mistä kuitenkin tykkään ehkä eniten on se, että mukanani kulkee nykyään aina kamera. Juu tiedän ettei kännykän kamera korvaa järkkäriä.. mutta joskus vastaan tulee vaan paikka josta on pakko ottaa kuva ja kun harvemmin kulkee järkkäri mukana, niin kännykän kamera ajaa asiansa hyvin.

Viime aikoina pakkaset ovat paukkuneet kiitettävästi, mutta siltikin vaikka meinaan myöhästyä bussista, naama on jäässä ja pelkkä ajatuskin että hanskat pitäisi ottaa kädestä pois puistattaa… niin en voi mitään sille, että kun näen kauniin auringon nousun… hetki vain pysähtyy.. on vain otettava kännykkä taskusta… ja otettava kuva.

Päivä on täynnä kuvauksellisia hetkiä.. näitä harvoin huomaa.. mutta seuraavan kerran kun huomaat itsesi tilanteessa jossa näet jotain kaunista.. pysähdy, katso…. ja ota kuva!